Suru ja kriisit

Elämässä voi tulla vastaan monenlaisia ikäviä ja yllättäviä tapahtumia, joiden käsitteleminen on vaikeaa. Tällaisia tilanteita voivat olla läheisen menehtyminen tai loukkaantuminen, avioero, sairastuminen, työttömäksi jääminen tai rikoksen uhriksi joutuminen ovat tilanteita.

Mikäli haluat keskustella tapahtuman herättämistä ajatuksista ja tunteista, voit ottaa yhteyttä pappiin, diakoniatyöntekijään tai nuorisotyöntekijöihin. Tärkeää on, ettet jää yksin vaikeiden asioiden keskelle.

Sururyhmä

Seurakunta järjestää sururyhmiä läheisensä menettäneille. Suljettu ryhmä alkaa kerran vuodessa, Pyhäinpäivän seutuvilla. Ryhmä kokoontuu 7 kertaa. Tietoa uuden ryhmän alkamisesta saat kirkollisista ilmoituksista, papita sekä diakoniatyöntekijältä.

Sururyhmässä voit jakaa tuntojasi toisten, samassa elämäntilanteessa olevien kanssa. Ryhmässä on tilaa puheelle, itkulle ja vaikenemiselle. Käymme läpi surun vaiheita ja tunteita, mutta suuntaamme katsettamme myös eteenpäin.

Kirkon diakoniatyöntekijät ovat sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia, jotka auttavat monissa kriiseissä.

Apua elämän kriiseihin

 Seurakunnat auttavat kuntia onnettomuuksien jälkipuinnin ja kriisiterapian järjestämisessä.

Hengellistä apua onnettomuuksien uhreille

Suru on luonnollinen tapa kohdata menetys. Samalla myös oman elämän rajallisuus tulee vastaan. Hautajaiset on omaisille tärkeä hetki suremiseen ja keskinäiseen lohdutukseen.

Omaisen tunteet ja surutyö

Erityisesti hyvin läheisen ihmisen kuoleman tapahtuessa lapset tarvitsevat erityistä tukea ja huomiota. 

Lapsi ja kuolema

Lapsen kuoleman suuressa surussa ei tarvitse selvitä yksin. Läheisten lisäksi sekä kotikunta että kirkko auttavat.

Lapsen kuoleman surussa ei tarvitse selvitä yksin

Kun itsemurhan tehneen läheinen on kohdannut asiaan liittyvät, usein ristiriitaiset tunteet, löytyy itse suruprosessille enemmän tilaa.

Itsemurhan tehneen läheiset kohtaavat vaikeita kysymyksiä

nuokkuva ruusunnuppu